pelottaa että joudun taas samaan kierteeseen kun keväällä
Joskus tuntuu ettei minua ole tarkoitettu elämään näin pitkään
tuntuu että minun olisi tullut kuolla nuorena ja naiivina
uskoen yhä että maailma on kaunis ja hyvä
vaikka en tiedä olenko niin ikinä uskonut
olen saattanut fantasioida
ja sekoittaa toden ja sadun
viime talvena kaikki meni kuitenkin jotenkin rikki
yritin kerätä palasia kokoon ja luulinkin siinä onnistuneeni
mutta tänään taas itkin suihkussa
ihan niin kuin joka ikinen päivä maaliskuussa
ja minua alkoi pelottamaan....
en halua enää kerätä palasia
olen kyllästynyt kokoamaan,
kokoamaan itseäni ehjäksi
kun tuntuu että on palasia joita ei ole
ne ovat niin pientä posliinimurskaa ettei niitä voi enää yhdistää
niitä on tallattu tiellä liian pitkään...
olisi kai pitänyt ymmärtää poimia ne muiden alta aiemmin pois...
mutta niin kuin aiemmin totesin, olin liian naivi
ehkä uskoin parempaan huomiseen
että ne löytäisivät toisen polun jolla astella,
polun joka ei olisi täynnä minusta irronneita sirpaleita...
miksei kukaan näe hätääni
vaikka minä huudan....
keskiviikko, 22. elokuu 2007
pelottaa...
tiistai, 21. elokuu 2007
jos ihan totta puhutaan...
...niin en tiedä mitä tahdon
Tai hetken verran tiedän kyllä juu, mutta sitten mieli muuttuu...
Sitten mietin että varmaan huomenna, tai ajan kuluessa osaan päättää.
No aikaa on kulunut....
...enkä vieläkään tiedä mitä mun tulisi tehdä...
Tässä keväällä laitoin viestin.
Sanoin siinä etten voi tehdä päätöksiä,
koska ne on aina niitä vääriä...
Pelkään tekeväni sellaisen taas.
Ongelmana on etten halua tämän särkyvän.
Mielummin jämähdän ja kärsin kun katson sirpaleiden leviävän jalkoihini.
Se särkisi minut.
Ja viimeisen toivoni.
Tai hetken verran tiedän kyllä juu, mutta sitten mieli muuttuu...
Sitten mietin että varmaan huomenna, tai ajan kuluessa osaan päättää.
No aikaa on kulunut....
...enkä vieläkään tiedä mitä mun tulisi tehdä...
Tässä keväällä laitoin viestin.
Sanoin siinä etten voi tehdä päätöksiä,
koska ne on aina niitä vääriä...
Pelkään tekeväni sellaisen taas.
Ongelmana on etten halua tämän särkyvän.
Mielummin jämähdän ja kärsin kun katson sirpaleiden leviävän jalkoihini.
Se särkisi minut.
Ja viimeisen toivoni.
keskiviikko, 8. elokuu 2007
otsikoton
Juuri kun mietin että nyt en enää oikeastaan mieti niin sain infoa
Oikeastaan en olisi halunnut sitä
En jaksa sellaista nyt
Tällaista.
Ehkä ajattelen vain näin nyt.
Ihme kyllä etten edes säikähtänyt!
Vaikka se varmaan johtui siitä että olin varma.
Oisin ehkä pettynyt jos sitä ei olisi siellä näkynyt.
Siitä on niin pitkä aika
..mutta kuitenkin niin lyhyt!
Voi kunpa olisin äidin luona nyt
Oikeastaan en olisi halunnut sitä
En jaksa sellaista nyt
Tällaista.
Ehkä ajattelen vain näin nyt.
Ihme kyllä etten edes säikähtänyt!
Vaikka se varmaan johtui siitä että olin varma.
Oisin ehkä pettynyt jos sitä ei olisi siellä näkynyt.
Siitä on niin pitkä aika
..mutta kuitenkin niin lyhyt!
Voi kunpa olisin äidin luona nyt
sunnuntai, 15. heinäkuu 2007
Ongelma!?!!
Tahtoisin niin kovasti kuuntelemaan erästä bändiä
ja oikeastaan kun nyt miettii niin vähän useampaakin bändiä Turkuseen ensi kuun alussa oleville uuden musiikin festareille.
Ongelmallista tilanteesta tekee se että töitä olisi tarjolla samaiselle viikonlopulle myöskin.
Olen hieman rahanahne.
Menemättä jättämällä en vain säästäisi vaan myös tienaisin!
Yksin en tahtoisi välttämättä lähteä ja kaikki kaverit on häissä tai jossain töissä silloin
...tai ainakin kaikki sellaiset kaverit jotka mukaan lähtisivät.
Yhtä tahtoisin ehkä kyllä kysäistä mutta ei minulla taida sellaiseen olla mahdollisuutta.
Aivot myös huutaa ettei se kannattaisi.
Silti tahdon vain.
Ja aina vain.
Tänään tiedostin että elämäni todellakin on vain sulkeutunut ympyrä sillä tajusin että eräät tapahtumat muistuttavat hyvinkin selkeästi eräitä aiempia tapahtumia elämässäni.
Johtuuko tämä sitten minusta ja asenteestani.
Jos rehellisesti sanon niin 85% todennäköisyydellä kyllä luulen niin.
Tahtoisin osata olla olematta.
Tahtoisin osata olla.
Tahdon.
Niin monesti olen päättänyt muuttua sellaiseksi siinä onnistumatta.
Ehkä on turha enää yrittää.
Turhauttaa nyt koko tuo festari juttukin kaiken lisäksi.
Jos ei ole töitä, menen.
Jos on, en mene.
That's the deal.
Ja nyt kun se on täällä kirjallisena lupauksena itselleni ei sitä voi rikkoa ilman seuraamuksia
:D
ja oikeastaan kun nyt miettii niin vähän useampaakin bändiä Turkuseen ensi kuun alussa oleville uuden musiikin festareille.
Ongelmallista tilanteesta tekee se että töitä olisi tarjolla samaiselle viikonlopulle myöskin.
Olen hieman rahanahne.
Menemättä jättämällä en vain säästäisi vaan myös tienaisin!
Yksin en tahtoisi välttämättä lähteä ja kaikki kaverit on häissä tai jossain töissä silloin
...tai ainakin kaikki sellaiset kaverit jotka mukaan lähtisivät.
Yhtä tahtoisin ehkä kyllä kysäistä mutta ei minulla taida sellaiseen olla mahdollisuutta.
Aivot myös huutaa ettei se kannattaisi.
Silti tahdon vain.
Ja aina vain.
Tänään tiedostin että elämäni todellakin on vain sulkeutunut ympyrä sillä tajusin että eräät tapahtumat muistuttavat hyvinkin selkeästi eräitä aiempia tapahtumia elämässäni.
Johtuuko tämä sitten minusta ja asenteestani.
Jos rehellisesti sanon niin 85% todennäköisyydellä kyllä luulen niin.
Tahtoisin osata olla olematta.
Tahtoisin osata olla.
Tahdon.
Niin monesti olen päättänyt muuttua sellaiseksi siinä onnistumatta.
Ehkä on turha enää yrittää.
Turhauttaa nyt koko tuo festari juttukin kaiken lisäksi.
Jos ei ole töitä, menen.
Jos on, en mene.
That's the deal.
Ja nyt kun se on täällä kirjallisena lupauksena itselleni ei sitä voi rikkoa ilman seuraamuksia
:D
lauantai, 30. kesäkuu 2007
levoton
Taas on tämä olotila
ehkei se koskaan poistunutkaan.
Kotiin saapuminen ahdistaa
Kävelemistä tahtoisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa
niin kuin pyöräilyä ja autoiluakin...
niin kauan että on niin väsynyt että nukahtaa
Sitten voi herätessä taas jatkaa...kuhan ei vaan tarvitse mennä kotiin...
mieleni teki viikolla soittaa eräälle henkilölle
moni luulisi varmaan että munan perään soittelisin
itseasiassa ei näin
tämän ihmisen seurassa minä voin vaan olla juuri niin masentunut,
sentimentaalinen, angstaileva ja pohdiskeleva kuin vaan haluan
hän ei tiedä minusta mitään
minä en tiedä hänestä liikaa
tiedän että hän on yksin
niin kuin minäkin
menee hukkaan siis tämä yksinäisenä olo
kun voisi olla yhdessä 'yksin'
Haluaisin vaan ettei iltaisin tarvitsisi mennä yksin nukkumaan....
ehkei se koskaan poistunutkaan.
Kotiin saapuminen ahdistaa
Kävelemistä tahtoisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa
niin kuin pyöräilyä ja autoiluakin...
niin kauan että on niin väsynyt että nukahtaa
Sitten voi herätessä taas jatkaa...kuhan ei vaan tarvitse mennä kotiin...
mieleni teki viikolla soittaa eräälle henkilölle
moni luulisi varmaan että munan perään soittelisin
itseasiassa ei näin
tämän ihmisen seurassa minä voin vaan olla juuri niin masentunut,
sentimentaalinen, angstaileva ja pohdiskeleva kuin vaan haluan
hän ei tiedä minusta mitään
minä en tiedä hänestä liikaa
tiedän että hän on yksin
niin kuin minäkin
menee hukkaan siis tämä yksinäisenä olo
kun voisi olla yhdessä 'yksin'
Haluaisin vaan ettei iltaisin tarvitsisi mennä yksin nukkumaan....
