pelottaa että joudun taas samaan kierteeseen kun keväällä
Joskus tuntuu ettei minua ole tarkoitettu elämään näin pitkään
tuntuu että minun olisi tullut kuolla nuorena ja naiivina
uskoen yhä että maailma on kaunis ja hyvä
vaikka en tiedä olenko niin ikinä uskonut
olen saattanut fantasioida
ja sekoittaa toden ja sadun
viime talvena kaikki meni kuitenkin jotenkin rikki
yritin kerätä palasia kokoon ja luulinkin siinä onnistuneeni
mutta tänään taas itkin suihkussa
ihan niin kuin joka ikinen päivä maaliskuussa
ja minua alkoi pelottamaan....
en halua enää kerätä palasia
olen kyllästynyt kokoamaan,
kokoamaan itseäni ehjäksi
kun tuntuu että on palasia joita ei ole
ne ovat niin pientä posliinimurskaa ettei niitä voi enää yhdistää
niitä on tallattu tiellä liian pitkään...
olisi kai pitänyt ymmärtää poimia ne muiden alta aiemmin pois...
mutta niin kuin aiemmin totesin, olin liian naivi
ehkä uskoin parempaan huomiseen
että ne löytäisivät toisen polun jolla astella,
polun joka ei olisi täynnä minusta irronneita sirpaleita...
miksei kukaan näe hätääni
vaikka minä huudan....