Taas on tämä olotila
ehkei se koskaan poistunutkaan.
Kotiin saapuminen ahdistaa
Kävelemistä tahtoisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa
niin kuin pyöräilyä ja autoiluakin...
niin kauan että on niin väsynyt että nukahtaa
Sitten voi herätessä taas jatkaa...kuhan ei vaan tarvitse mennä kotiin...
mieleni teki viikolla soittaa eräälle henkilölle
moni luulisi varmaan että munan perään soittelisin
itseasiassa ei näin
tämän ihmisen seurassa minä voin vaan olla juuri niin masentunut,
sentimentaalinen, angstaileva ja pohdiskeleva kuin vaan haluan
hän ei tiedä minusta mitään
minä en tiedä hänestä liikaa
tiedän että hän on yksin
niin kuin minäkin
menee hukkaan siis tämä yksinäisenä olo
kun voisi olla yhdessä 'yksin'

Haluaisin vaan ettei iltaisin tarvitsisi mennä yksin nukkumaan....